Helat pinnoitetaan joko korroosion estämiseksi tai halutun värin ja tekstuurin aikaansaamiseksi. Yleisimpiä näistä ovat mm. jauhemaalaus, kromaus, sinkitys, messingöinti, eloksointi ja passivointi.
Jo tuotteen suunnitteluvaiheessa on määriteltävä tuotteen käyttöolosuhteet ja mahdollisesti tarvittava korroosiosuojaus. Korroosio huomioidaan heloissa eri tavoilla, kuten lisäämällä ainesvahvuutta, valitsemalla käyttöympäristöönsä sopiva jalometalli joko suojaamalla metallipinnoitteilla tai sähköisillä suojaustoimenpiteillä katodisesti.
Jauhemaalaus eli pulverimaalaus (polttomaalaus) on yleisin metallien ja metallituotteiden maalaus- ja lakkausmenetelmä. Se antaa erittäin kovan sekä mekaanista että kemiallista kulutusta kestävän pinnan tuotteille ja raakamateriaaleille. Jauhemaalausta käytetään esim. alumiiniprofiili-, metallihuonekalu- ja koneteollisuudessa jne.
Jauhemaalaus on edullinen, nopea ja kestävä pinnoitusmenetelmä ja se soveltuu mainiosti myös moniulotteisille kappaleille sekä valutuotteille. Pinnoitteen värisävyn ja kiiltoasteen voi valita vapaasti, jauhevalikoima on erittäin monipuolinen.
Jauhemaalit ovat ympäristöystävällisiä. Päinvastoin kuin märkämaalit, joissa käytetään liuottimia, jauhemaalauksessa ei vapaudu haihtuvia orgaanisia VOC-yhdisteitä ympäristöön. Sen lisäksi jauhe voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen. Tämä alentaa jauhemaalauksen kustannuksia huomattavasti.1
Maalattavien tuotteiden ja materiaalien esikäsittely on onnistuneen lopputuloksen kannalta vähintään yhtä tärkeä asia kuin itse maalauskin. Esikäsittelyn laatu vaikuttaa mm. maalipinnan näkyvään laatuun, maalipinnan kestävyyteen (elinkaareen), maalin kiinni pysyvyyteen sekä moniin muihin maalipinnalta eri käyttöympäristöissä vaadittaviin ominaisuuksiin.
Kromia käytetään erilaisten metallien pinnoittamiseen sen pitäessä metallituotteiden pinnat hapettumattomana ja kirkkaina. Kromipinnoitetut tuotteet ovat korvanneet huomattavan osan kokonaan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista tuotteista. Kromipinnoitteet jaotellaan kahteen eri luokkaan, jotka ovat kova- ja kiiltokromaus. Kovakromauksessa kromipinta muodostaa kovaa kulutusta kestävän pinnan, siksi sitä käytetään muun muassa metallinmuokkaustyökalujen pinnoitteina. Kiiltokromauksen tyypillisiä sovelluksia ovat esimerkiksi auton puskurit. Nimestään huolimatta pinnoite saa kiiltonsa nikkelistä.
Sähkö- eli elektrolyyttisessä sinkityksessä teräksen pinnalta poistetaan ensin rasva ja tämän jälkeen kappaleesta poistetaan valssihilse ja ruoste peittaamalla. Esikäsittelyä täydennetään sähköisellä rasvanpoistolla. Kappaleiden esikäsittelyn jälkeen ne upotetaan sinkkisuolaliuokseen (elektrolyyttiin) ja kytketään katodina tasavirtalähteeseen. Anodeina käytetään puhtaasta sinkistä valmistettuja levyjä tai palloja. Elektrolyyttiliuos voi olla hapan, neutraali tai emäksinen ja sen mukaan määräytyy sinkkisuolatyyppi. Sähkövirran avulla sinkkiä liukenee anodista ja kulkeutuu sinkki-ioneina sinkkisuolan välityksellä katodille saostuen teräksen pinnalle.
Isot kappaleet sinkitään ripustuksessa yleensä ja pienet esineet (ruuvit, mutterit, helat yms.) rummussa. Standardin mukaiset kerrospaksuudet ovat 3, 5, 8, 12 ja 25 µm. Sinkityksen kerrospaksuus saattaa vaihdella eri paikoissa kappaleen pinnalla riippuen esineen muodosta ja anodin sijainnista (putkien sisäpinnat jäävät ilman pinnoitetta). Sähkösinkitty pinta on erittäin tasainen ja väriltään hopeanhohtoinen. Varastoinnin ja kuljetuksen aikana tapahtuvan korroosion estämiseksi sähkösinkityt pinnat usein myös passivoidaan.2
Sähkösinkitty pinta yleensä passivoidaan sinkityksen jälkeen, jotta sinkin oksidoituminen olisi mahdollisimman hidasta. Passivointi parantaa oleellisesti sekä korroosionestokykyä että ulkonäköä sinkityksen jälkeen. Yleisimmät passivointikerrokset ovat väritön, sininen, keltainen ja musta, vihreän ollessa harvinaisempi.
Sinipassivointi eli sinikromatointi tuottaa sähkösinkityn kappaleen pinnalle kiiltävän hieman siniseen taittuvan, lähes kromatun värisen pinnan. Se on Scancercon heloissa eniten käytetty passivointimenetelmä, joka on myös RoHS-direktiivin mukainen.
Sinipassivointia voidaan käyttää hyvin myös tartuntapinnoitteena maalille, jolloin myös korroosionesto paranee. Sinipassivoidun pinnan ulkonäkö on erittäin viimeistelty ja se sopii hyvin sisärakenteiden ja näkyvien osien pinnoitteeksi.
Mustapassivointi eli mustakromatointi antaa sinkki-rauta -pinnoitetulle kappaleelle erittäin viimeistellyn, kiiltävän mustan pinnan. Mustapassivoitu soveltuu monissa tapauksissa maalatun kappaleen korvaajaksi. Sitä suositellaan etenkin vaativiin kohteisiin, joissa vaaditaan vahvaa korroosionestoa.
Keltapassivointi eli paksukalvopassivointi eli keltakromatointi tuottaa sinkityn kappaleen pinnalle keltaisen erittäin korroosionkestävän kerroksen. Perinteinen, sateenkaaren sävyjä heijasteleva keltapassivointi (6-arvoista kromia) on korvautumassa ympäristöystävällisilla menetelmillä.3
Elektrolyyttinen kuparointi tehdään happamassa, kupariyhdisteitä sisältävässä kylvyssä ja messingöinti emäksisessä, syanidipitoisessa kylvyssä nikkelöinnin jälkeen. Sen jälkeen kappaleet saavat säästöhuuhtelun, hypokloriittikäsittelyn ja loppuhuuhtelun vesialtaassa. Patinoinnin saamiseksi kappale voidaan vielä upottaa patinointikylpyyn. Messingöidyt ja kuparoidut kappaleet tarvitsevat suojakseen lakkauksen.4
Anodisointi eli eloksointi on alumiinin sähköinen pintakäsittely, jolla lisätään kulutuksen- ja korroosionkestoa. Alumiini on varsin pehmeä metalli, joka oksidoituu eli hapettuu helposti. Menetelmän avulla kappaleen pintaan kasvatetaan sähkökemiallisen prosessin avulla kova ja suojaava oksidikerros. Pinta voidaan värjätä lähes minkä väriseksi tahansa.5
Lisätiedot: Juha Jokinen, 050 5694 200, juha.jokinen@scancerco.fi
Lähteet: 1Manve.fi, 2Teräsrakenne-lehden artikkeli 1/2015. 3pinnoitushelin.fi. 4ymparisto.fi. 5cncenter.fi.